Voi ei. Tänään huomasin, että minulla on blogikin. Tosiaan on jäänyt näköjään moneksi vuodeksi unholaan tämä blogi. No, asia korjataan tänä vuonna. Kirjoitan siis tähän blogiin useammin, kuin olen kirjoittanut.

Ja itse asiaan. Olen unohtanut siis itse blogin olemassa olon. Tänään tulin muistaneeksi sen ja tulin miettineeksi, onkohan se yhä olemassa. Siispä kirjoitin tunnuksen ja salasanan. Yllätyksekseni pääsin itse blogiin sisälle, joten se oli yhä olemassa. En ollut varma oliko se olemassa, kun muistin blogin olemassa olon.

Lukijoita tällä ei varmaan ole, mutta ei varmaan haittaa, kun kirjoitan tätä itselleni. Kirjoitan kyllä myös lukijoille, jos niitä joskus ilmaantuu.

Lopetan tämän nyt tähän. 

    Viime aikoina sattunut turma kiinnittää huomion turvallisuuteen ja siihen miksi jotkut ihmiset eivät käytä turvavyötä. Turvavyön käyttö pelastaa hengen tilanteessa, jossa turma ilman sitä tulee. Tosin ei turvavyön käyttökään aina henkeä pelasta, jos nopeus on tilanteeseen nähden liian suuri.
    Tässä puhutaan ylinopeudesta. Ylinopeus vaarantaa oman hengen ja muiden hengen, silti en ymmärrä niitä jotka ajavat ylinopeutta. Itsekin törmään ylinopeutta ajaviin henkilöihin vähän väliä, ja se kiukuttaa, sillä joskus he saattavat arvioida tilanteen väärin ja onnettomuus sattuu.
Nopeusrajoitukset on laitettu siksi, että niitä noudatetaan ja liikenneturvallisuutta parantamaan. Ei niitä laitettu kansalaisia ärsyttämään. Vaikka liian alhaiseksi koettu ajonopeus kiukuttaisikin, ei se silti oikeuta ajamaan ylinopeutta, varsinkin niitä kohtaa, jotka ajavat sallittua nopeutta. Näille ylinopeutta ajaville tulee aina tarve ohittaa mitä tiukimmissa paikoissa, ja joskus se vielä aiheuttaa kolarin.
    On täällä Suomessa kummallinen kulttuuri, mutta löytyy muista maista vielä pahemmin ylinopeutta ajavia, joten ei suomalaisten tässä suhteessa tarvitse hävetä. Tai osaavatko hävetä edes. Tai edes ajatella.
No siinä se ongelma taitaa ollakin, kun ei ajatella. Ei ajatella, että yksi väärä liike ylinopeudella ajettaessa ja elämä voi olla ohitse. No, minua tämä ongelma ei koske, koska itse en koskaan aja ylinopeutta, mitä nyt joskus ohittaessa moottoritiellä toisia ajoneuvoa. Tätä ei sitten lasketa.
    Yksi yleinen syy ylinopeuksilla ajaviin saattaa olla, että he ajattelevat, että eivät jää siitä kiinni. Joskus kyllä jäävät, ja jos on huonompi onni, joutuvat kolariin. Johtopäätös, älä aja ylinopeutta tai kelitilanteen salliman ajonopeuden ylitse.

Meidän perheessämme juhannus on tapana viettää aina mökillä. Hyviä puolia on siinä, että siellä saa olla luonnonkeskellä, eikä ole siellä ole teknologiaa tai mitään nykyajasta viittaavaa joka veisi huomion pois juhannuksesta.
Toivon vain sään olevan näin suosiollinen, kuin se näin aamulla näyttää. En haluaisi, että iltapäivällä sataa, mutta jos sataa ei sekään haittaa. Voihan sitten olla mökin sisällä ja kuunnella sateenrapinaa. Jossakin mielessä voin jopa viihtyäkin siellä, mutta sitä en kyllä ikinä tunnusta perheelle. En halua, että tietävät, koska silloin siellä ollaan melkein jokainen kesäviikonloppu.
Olen iloinen etteivät tiedä tästä blogista, koska silloin he saisivat tietää nämä mietteet ja oikean tunnelman mökistä. He ovat perheeni ja sukulaiseni. En voi sietää ajatusta siitä, että he tietävät tästä blogista. Onneksi kukaan heistä ei lue blogeja, joten tämä ei varmaankaan koskaan tule tietoon.
Nyt eksyin vähän aiheesta, joten palataanpa siihen. Juhannuksena kaikki eivät varmaan vietä juhannusta samalla tavalla, mutta toivoisin ettei kukaan juhlisi juhannusta alkoholijuomilla eli siten, että juhannuksena juodaan itsensä känniin. Näin ei onneksi meidän suvussa tehdä, enkä onneksi tiedä ketään, mutta tiedän silti olevan niitä, jotka niin tekevät. En silti tuomitse heitä, sillä he luulevat sen olevan hyvä keino pitää hauskaa, mutta onko se? Luulen ettei ole, vaikka kuvittelevatkin niin. Enempää tästä aiheesta en kirjoita, mutta enemmän asiaatuntevat voivat toki kirjoittaa tästä.
Nyt lähden kohta juhlimaan juhannusta mökille, joten toivotan kaikille hyvää juhannusta!

Voikos päivä tämän ihanampi olla. Toki se aamulla oli sateinen ja harmaa, mutta muuttui myöhemmin ihanan aurinkoiseksi. Tällaisena päivänä ei voi olla surullinen tai vihainen. Ei kerta kaikkiaan voi. En ymmärrä ihmisiä, miksi kukaan ei kirjoittele iloisista ajatuksia, tuo iloisia ajatuksia pinnalle.
Sääli, ettei Suomessa tule kesällä pimeää, niin illalla ei voi polttaa kynttilöitä. Kynttilän tulesta tulisi ihana tunnelma, varsinkin pimeässä. Täytynee odottaa myöhäissyksyä, että voi polttaa kynttilöitä. Tuli on niin rauhoittava elementti, että jos on pahamieli, niin tulta tuijottamalla se menee pois. Toimii ainakin minulla.
Voin rauhoittaa mieleni toisellakin keinolla, menemällä pitkälle kävelylle, sekin rauhoittaa. Tai juon teetä. Mikä tahansa keino kelpaa minulle, mutta lohtusyömistä en harrasta tai lohtujuomista. Sillä tavalla kertyy helposti kiloja, ja niitä minä en halua.
Oho, melkein eksyin asiasta. Sanotaan kesästä vielä, että on kesässä hyviäkin puolia. Lämpö, valoisuus ja vihreys. Eli huomatkaa, että valoisuus on samaan aikaan positiivista ja negatiivista. Negatiivista on se, että illalla on hankala saada unta valon takia. Kyllä se uni tulee, kun vähän aikaa odottelee.
Tätä blogia kirjoitan lähinnä itseäni varten. Pääsen kirjoittamaan tänne omiani, joita muille en voi puhua, kun ketään ei kiinnosta tai ketään tuttaviani. Olen vasta aloittanut tämän ja kirjoitan tänne niin kauan, kuin tämä homma kiinnostaa. Ehkä kirjoitan tämän tekstin liian myöhään, kun olen jo kirjoittanut pari kirjoitusta, mutta ehkä tämä ei ketään haittaa.
Nyt toivotan hyvät yöt ja lopetan tähän:).

Minulla on aina ollut tunne, että en ole riittävän hyvä missään. En tiedä onko se hyvä, vai onko se huono, mutta on se kumminkin aina ollut olemassa. Lääkettä siihen ei taida olla olemassa, mutta kuka nyt siihen lääkettä tarvitsee. Terapialla se kai hoituisi, mutta en koe siihen tarvetta, kun ei isommin henkisiä ongelmia ole. Terapiaa tarvitaan kai vain silloin, kun on vakavia henkisiä ongelmia.
Toisaalta yhteiskunta ei kaikille terapiaa turvaa ja se näkyy sitten ihmisten pahoinvoinnissa ja väkivaltaisuuden lisääntymisenä. Ihmettelen vain, että miksi ihmisten pitää purkaa pahaa oloaan muihin ihmiseen. Menisivät mieluummin, vaikka potkimaan puita. Puut eivät siitä potkimisesta kärsi.
Eihän puut mitään tunne.
Itse koen sen siten, että terapian tulee hyödyttää itseä ja muita. Jos ei koe, että ei saa apua terapiasta, sitten ei mene sinne. Eihän se mikään pakko ole. Tiedän, että itse en tarvitse sitä, mutta sitten on niitäkin, jotka eivät tiedä tarvitsevansa sitä. Mietin, onko niitä varten jonkinlaista turvaa tarjolla. Ehkä ei. Ehkä siksi, että yhteiskunnalla ei ole varaa siihen.
Tulen tulokseen, että jotkut tarvitsevat terapiaa ja jotkut ei. Itse en tarvitse.